keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

HOLLY BOURNE - OONKO IHAN NORMAALI?


Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekkään?



"Huomaatteko miten se tekee pahaa kaikille. Kuinka se, että meitä käsketään käyttäytymään kuin pojat ja tytöt, rikkoo meidät kaikki. Tytöt ovat äärimmäisen paineen alla ja tulevat todennäköisemmin diagnosoiduiksi ja leimatuksi hulluiksi. Kun taas poikien ei ole lupa avautua ja puhua tunteistaan, koska se ei ole 'miehekästä', joten he pitävät kaiken sisällään, kunnes eivät kestä enää. Jonkin on muututtava." s.400

Bournen uutuus oli mulla yksi kevään odotetuimmista nuortenkirjoista. Kirjan takakansi tosin sai mut hieman epäilemään, oonko jo liian vanha tälle 16-vuotiaasta kertovalle kirjalle. Kuitenkin kiinnostuksen kirjassa herätti sen aihepiirit mielenterveys ja feminismi. Ja siis tämähän oli ihan mahtava! Ihanaa, että tällaisia vähän erilaisia nuortenkirjoja tehdään ja vielä suomennetaan! Loistavana esimerkkinä tämän lisäksi vasta suomennettu Minä, Simon, Homo Sapiens (jonka muuten luin jo toistamiseen puolen vuoden sisään).

Eviellä on takana kolmen vuoden sairastelu pakko-oireisen häiriön kanssa (OCD). Nyt olisi aika palata kouluun ja siihen "normaaliin" elämään. Evie ei halua kenenkään tietävän menneisyydestään ja sairastelustaan, sillä hän ei halua olla se friikki tyttö vaan ihan normaali lukiolainen. Evie on melkein onnistunut vähentämään lääkityksensä kokonaan pois, mutta vaarana on sairastua uudelleen. Niinpä saadaan lukijana jännittää, miten Evie tulee pärjäämään ja pääseekö hän irti lääkityksestään vai uusiutuuko sairaus. 

En edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan vaikkapa siitä, että ihanaa ettei tässä pelkästään keskitytty tyttö- ja poikaystäviin ja perus instaloveen, vaikka alunperin sitä pelkäsinkin. Vaan ihan ykkösenä tässä oli se YSTÄVYYS. Evien, Lottien ja Amberin ystävyys oli virkistävää luettavaa. Tyttöjen perustama vanhojenpiikojen kerho on aivan loistava! Aihepiirit mistä tytöt keskustelevat, ovat oikeasti tärkeitä ja saivat jopa minut kiinnostumaan enemmän feminismistä. En olekaan aiemmin mielestäni lukenut mitään feminismistä kirjallisuutta ja tämä oli tällainen kevyt kosketus sitä. Feminismi on muutenkin mielestäni pinnalla enemmän tällä hetkellä, joten on helppo löytää lisää aihepiiriin kuuluvia kirjoja.

Toinen asia mikä on hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa on mielenterveys. Mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta on paljon mm. masennukseen ja syömishäiriöihin liittyviä kirjoja. Mutta että OCD:stä kertovaa kirjallisuutta? En ole törmännyt vielä kertaakaan aiemmin kirjaan joka käsittelisi tätä sairautta. Itselläni ei ole kokemusta OCD:stä, mutta silti Evien tarina tuo mielestäni aidon tuntuisen kosketuksen sairauteen. Kirjan loppukin on mielestäni ihanan lohdullinen.

Pidin kirjasta siis ihan älyttömästi! Ja oon ihan fiiliksissä, että tästä tulee jatkoa jo kesällä. Tämä on tietääkseni trilogia? Ja seuraavassa osassa keskitytään Amberiin? Ihanaa! 


Arvosana: 
Teos: Oonko ihan normaali
Kirjailija: Holly Bourne
Sivuja: 412
Kustantaja: Gummerus (2017)
Kirjasarja/Trilogia: The Spinster Club #1
Mistä minulle: Kirjastosta



maanantai 19. kesäkuuta 2017

KUULUMISIA & OMA LUKUMARATON // PÄÄTTYNYT

Heipsan, pitkästä aikaa!

Mulla on monta blogitekstiä luonnoksissa tällä hetkellä, mutta yhtäkään en ole saanut valmiiksi. Oon taas viime viikot asunut töissä ja ainoat vapaapäivät menneet mm. siskon ylppäreihin ja kaikkeen muuhun "pakolliseen". Ja ne pienet vapaat hetket mitä arjen pyörityksen välissä on ollut, ei todellakaan oo tehnyt mieli istua koneen ääressä. Tää viikko pitäis jaksaa painaa töitä ja ensi viikon voin vihdoin lomailla! Tällä hetkellä säätiedotus ei lupaa kivoja lomakelejä (ei yllätä, niin miun tuuria), joten ehkä on aikaa käpertyä sisälle viltin alle lukemaan. :D

Kateellisena myös viikonloppuna katselin, kun te muut pääsitte maratoonaamaan. Niinpä ajattelin itsekin pitää pienimuotoisen lukumaratonin. 24h aikaa lukea! Yritän aloitella tänään tossa 19:00 aikoihin. En ehkä jaksa tänne blogiin tulla tiheästi päivittelemään (tai ollenkaan), mutta jonkin näköisen koosteen teen ainakin. Pakko vain saada nyt joku spurtti lukemiselle, kun kärsin lukujumistakin niin kauan. On hyvin mahdollista, että nukun suurimman osan maratonista, sillä viimeöinen yövuoro tuppaa painamaan silmiä kiinni, mutta otanpahan irtiottoa puhelimesta. :'D


Jay Asherin Kolmetoista syytä on noin puolessa välissä, vielä 130 sivua jäljellä. Tämän pyrin ainakin lukemaan loppuun.
Nicola Yoonin Kaikki kaikessa on poltellut jo ihan riittävän kauan hyllyssä! Samoin Ransom Riggsin Kolkko kaupunki on ehtinyt pölyttyä hyllyssä niin kauan, että kirjastolainaa ei voi enää uusia. :D Näitä kolmea nyt eniten ajattelin lukevani, mutta mulla on hylly täynnä lukemattomia kirjoja, joten mieli voi hyvinkin muuttua eikä valinnanvarasta ole puutetta!

19.6 klo 22:10
Aloitin maratonin 19:30 ja sain luettua n. 15min kunnes uni tuli silmään. :D Hyvin alkoi. Viikonloppuna ei tullut tosiaan paljoa nukuttua, että ehkä ihan ymmärrettävää. Enkä osannut tänään yövuoron jälkeen nukkua kunnolla. Taidan suosiolla siirtyä sängyn puolelle ja hetken lueskella siellä, kunnes se uni vie voiton. :D Huomenna voin keskittyä kunnolla lukemiseen. Eli palataan aamulla asiaan!

luettuja sivuja 34

20.6 klo 11:15
Pääsin vasta nyt ylös sängystä, mutta tulipahan nukuttua vähän univelkoja pois. Ja nyt kun en enää ole niin väsynyt huomaan, että näköjään oon onnistunut tuohon viereiseen kuvaan (joka on myös instagramissa) ikuistamaan kirjoitusvirheen. Hah, samapa tuo. :D En saanut luettua sängyssä enää paljoa, kuten arvelinkin. Nyt vähän aamupalaa naamaan niin jaksaa taas lukea!

luettuja sivuja 43

MARATONIN KOONTI

Maraton loppui osaltani tänään tiistaina klo 19:30. Ehdin päivällä lukea Kolmetoista syytä loppuun, mutta siihen se lukeminen sitten jäikin. Piti lähteä kaupungille hoitamaan asioita ja tekemään viikottainen kauppareissu. Myös kotihommia oli pakko tehdä, sillä vapaapäivät ovat harvassa. Okei okei, selityksiä riittää. Ei ollut menestyksekäs lukumaraton (taaskaan), mutta ehkä ensi kerralla. Vielä on epäselvää ehdinkö mahduttamaan 8.7 lukumaratonin kalenteriini, vai joudunko maratoonaamaan taas yksin. Näitä on kuitenkin ihan hauska yrittää. :D

Luin 133 sivua Jay Asherin Kolmetoista syytä.