keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

HOLLY BOURNE - OONKO IHAN NORMAALI?


Evie haluaa olla ennen kaikkea normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun OCD:tä vastaan hän aloittaa uudessa koulussa, jossa häntä ei tunneta "tyttönä joka sekosi" (vaan korkeintaan leffahulluna).

Viimein Evie uskaltautuu myös deittailemaan. Ihmissuhteet voivat kuitenkin sotkea kenen tahansa pään, ja hän alkaa ajautua takaisin pakkomielteiden maailmaan. Mutta kuinka uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä feministi Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei suostu kertomaan ongelmistaan kenellekkään?



"Huomaatteko miten se tekee pahaa kaikille. Kuinka se, että meitä käsketään käyttäytymään kuin pojat ja tytöt, rikkoo meidät kaikki. Tytöt ovat äärimmäisen paineen alla ja tulevat todennäköisemmin diagnosoiduiksi ja leimatuksi hulluiksi. Kun taas poikien ei ole lupa avautua ja puhua tunteistaan, koska se ei ole 'miehekästä', joten he pitävät kaiken sisällään, kunnes eivät kestä enää. Jonkin on muututtava." s.400

Bournen uutuus oli mulla yksi kevään odotetuimmista nuortenkirjoista. Kirjan takakansi tosin sai mut hieman epäilemään, oonko jo liian vanha tälle 16-vuotiaasta kertovalle kirjalle. Kuitenkin kiinnostuksen kirjassa herätti sen aihepiirit mielenterveys ja feminismi. Ja siis tämähän oli ihan mahtava! Ihanaa, että tällaisia vähän erilaisia nuortenkirjoja tehdään ja vielä suomennetaan! Loistavana esimerkkinä tämän lisäksi vasta suomennettu Minä, Simon, Homo Sapiens (jonka muuten luin jo toistamiseen puolen vuoden sisään).

Eviellä on takana kolmen vuoden sairastelu pakko-oireisen häiriön kanssa (OCD). Nyt olisi aika palata kouluun ja siihen "normaaliin" elämään. Evie ei halua kenenkään tietävän menneisyydestään ja sairastelustaan, sillä hän ei halua olla se friikki tyttö vaan ihan normaali lukiolainen. Evie on melkein onnistunut vähentämään lääkityksensä kokonaan pois, mutta vaarana on sairastua uudelleen. Niinpä saadaan lukijana jännittää, miten Evie tulee pärjäämään ja pääseekö hän irti lääkityksestään vai uusiutuuko sairaus. 

En edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan vaikkapa siitä, että ihanaa ettei tässä pelkästään keskitytty tyttö- ja poikaystäviin ja perus instaloveen, vaikka alunperin sitä pelkäsinkin. Vaan ihan ykkösenä tässä oli se YSTÄVYYS. Evien, Lottien ja Amberin ystävyys oli virkistävää luettavaa. Tyttöjen perustama vanhojenpiikojen kerho on aivan loistava! Aihepiirit mistä tytöt keskustelevat, ovat oikeasti tärkeitä ja saivat jopa minut kiinnostumaan enemmän feminismistä. En olekaan aiemmin mielestäni lukenut mitään feminismistä kirjallisuutta ja tämä oli tällainen kevyt kosketus sitä. Feminismi on muutenkin mielestäni pinnalla enemmän tällä hetkellä, joten on helppo löytää lisää aihepiiriin kuuluvia kirjoja.

Toinen asia mikä on hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa on mielenterveys. Mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta on paljon mm. masennukseen ja syömishäiriöihin liittyviä kirjoja. Mutta että OCD:stä kertovaa kirjallisuutta? En ole törmännyt vielä kertaakaan aiemmin kirjaan joka käsittelisi tätä sairautta. Itselläni ei ole kokemusta OCD:stä, mutta silti Evien tarina tuo mielestäni aidon tuntuisen kosketuksen sairauteen. Kirjan loppukin on mielestäni ihanan lohdullinen.

Pidin kirjasta siis ihan älyttömästi! Ja oon ihan fiiliksissä, että tästä tulee jatkoa jo kesällä. Tämä on tietääkseni trilogia? Ja seuraavassa osassa keskitytään Amberiin? Ihanaa! 


Arvosana: 
Teos: Oonko ihan normaali
Kirjailija: Holly Bourne
Sivuja: 412
Kustantaja: Gummerus (2017)
Kirjasarja/Trilogia: The Spinster Club #1
Mistä minulle: Kirjastosta



1 kommentti :

  1. Sä sait mut nyt haluamaan lukee tän uusiks! :D Mun täytyy hankkii tää omaksi.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista ! :)